Triple Dry antaa tehokasta ja luotettavaa suojaa, kuiva ja varma tunne kestää jopa 72h - NO SWEAT.

Kantapään kautta!

(Kuva: Scandinavian Stockphoto)

Tällä kertaa pureudun aiheeseen, mistä moni voipi tunnistaa itsensä. Nimittäin mokaaminen sekä epäonnistuminen ja siinä vellominen. Ny tulloo asiaa joka pätee aina treenaamisesta ja lajista riippumatta kaikkeen elämässä. Oli sitten kyseessä ihmissuhteet, kokkaaminen, Udmurttilainen kurkkulaulu tai koulujutut. Kerron nyt pääsääntöisesti treenijuttuihin liittyen mutta nämä asiat ovat sovellettavissa elämässä muuhunkin.

Kun jossakin asiassa tekee virheen, niin sitä jää helposti pelkämään. Aina ei itse edes tarvitse sitä virhettä tehdä vaan se voi johtua myös muista tekijöistä. Tulee vähänkuin trauma asiaa kohtaan. Otetaanpa esimerkiksi vaikka kuntosalijuttuja: hypit tasajalkaa laatikon päälle ja hyppäätkin kerran niin että sääresi osuu laatikon reunaan. Et halua enää sillä kerralla hyppiä koska sääressä oleva verinen jälki ja kosketusarkuus pelottaa. Seuraavalla kerralla, vaikka kahden kuukauden päästä, kun olet taas hyppimässä laatikon päälle niin et pystykkään hyppäämään tuon saman korkuisen laatikon päälle. Laatikon vieressä hyppäät helposti korkeammalle kuin se laatikko, mutta tähän laatikon päälle et vain pysty hyppäämään. On se mieli kovin jännä.

Entä jos olisitkin jatkanut hyppimistä tämän pienen onnettomuuden jälkeen heti? Vähän voivoitellut ja sitten palannut hyppimään? Kahden kuukauden päästä hyppisit korkeamman laatikon päälle ilman mitään ongelmia. Mieli vetää helposti kropan lukkoon, eikä se ole humpuukkia että mieli sekä keho kulkevat käsikädessä. Itselläni samankaltainen tilanne tapahtui vuonna nakki ja keppi, kun parkouratessa jäi hyppy vähän lyhyeksi ja sääret kopsahtivat muuriin. Jäin voivottelemaan asiaa, enkä vieläkään pysty hyppimään tietynlaisia hyppyjä koska en uskalla. Pystyn loikkaamaan pituutta helposti kyseiset etäisyydet maantasalla mutta kun hieman korkeammalle mennään niin eipä Toni hyppele enään. Hyvä ystäväni Ykä, jonka nimeä en mainitse, hyppelee kyseisiä hyppyjä helposti ja erittäin korkealla. Hän ei jäänyt tuleen makaamaan vaan jatkoi samantien virheen jälkeen.

Kun mokaamme, niin ei saisi jäädä ihmettelemään hirveästi asiaa vaan ”kohdata pelko silmästä silmään”. Muuten pelko ottaa vallan ja jatko tulee olemaan kyseisen aiheen kanssa hemmetin vaikeaa. Tietysti jos tapahtuu jokin isompi moka niin toki sillon järki käteen. Jos jalka murtuu niin älä lähe heti samalla minuutilla hyppäämään uudestaan. Meillä vain on taipumusta tehdä kärpäsestä härkänen, tehdä tästä virheestä isompi kuin mitä se on ja siten pelätä sitä. Kuunnelkaa kroppaanne, se on ihan fiksu kaveri.

Epäonnistuminen on luonnollista. Kukaan ei ole täydellinen. Maailman huiputkin ovat tehneet virheitä matkallaan mutta siellä ne pönöttää voittajina. Allekirjoittanutkin on kaatunut, mutta noussut melkein aina ylös. Joten nyt kohtaamaan omat ”demoninne” ja näyttäkää itsellenne kuka määrää!!

Ihq terkkuja koko maailmalle!

 

-Toni, 21 vuotias pojanpallero, kyltymätön himo treenaamiseen sekä syömiseen.

Vieraileva kirjoittaja

Tripe Dry –blogissa vierailee eri kirjoittajia vuoden 2016 aikana. Näet aina kyseisen kirjoittajan esittelyn blogikirjoituksen lopussa.

Kirjoita kommentti

 
Triple Dry apteekista.