Antiperspirantti vai deodorantti?

Tavallinen deodorantti vähentää hienhajua, mutta ei tee mitään itse hien määrälle (vaikuttavina aineina mm. alkoholi ja triklosaani). Antiperspirantti taas vaikuttaa hikirauhasia supistavasti ja näin ollen se rajoittaa bakteerien toimintaa. Antiperspirantti poistaa sekä hajun että hien. Antiperspiranteissa vaikuttavina aineina ovat yleensä erilaiset alumiinisuolat. Alumiinisuoloja on käytetty antiperspiranteissa jo vuosikymmenien ajan eikä teollisuuden tai valvovien viranomaisten piirissä ole todettu yhdisteiden aiheuttavan vaaraa kuluttajille.

Myös Triple Dry-tuotteet sisältävät näitä muissakin antiperspiranteissa esiintyviä alumiinisuoloja. Triple Dry-tuotteissa näitä alumiinisuoloja on vain muita antiperspirantteja enemmän. Alumiinisuoloista puhuttaessa tulee välttää sekoittamasta aineita alumiini-alkuaineeseen, joka on täysin erilainen kemiallinen yhdiste.

Mikä vikana kun deodorantti ärsyttää?

Deodorantteja käyttää miltei jokainen, mutta osalla kuluttajista niistä aiheutuu haittaa pikemminkin kuin hyötyä. Deodorantit sisältävät sekä ärsyttäviä että allergisoivia aineita. Ärsytystä voivat aiheuttaa deodoranttien ja antiperspiranttien alumiinisuolat, alkoholi tai hajusteet. Allergiaa sen sijaan aiheutuu eniten hajusteista, mutta myös säilyteaineet voivat olla allergisen kosketusihottuman aiheuttajia. Deodorantteja on käytetty hienhajun poistajina jo 1800- luvun lopulta lähtien ja hikoilua estäviä antiperspirantteja 1900- luvun alusta. Käyttö on siis jo varsin vakiintunutta ja nykyisin tarjolla on näitä hikoiluun tarkoitettuja tuotteita monenlaisissa pakkauksissa: spraynä, puikkoina, voiteena ja roll-onina.

Myös tuotteiden koostumus vaihtelee. Deodorantit sisältävät ennen muuta hajusteita, joilla poistetaan hienhajua. Lisäksi niissä voi olla antibakteerisia aineita, jotka tappavat bakteereita ja näin estävät hienhajun. Antiperspiranteissa on käytetty alumiinisuoloja, jotka tukkivat hikitiehyet ja estävät hien erityksen mekaanisesti, josta hyötyvät erityisen runsaasti hikoilevat. Sekä deodoranteissa että antiperspiranteissa käytetään myös säilyteaineita tuotteen härskiintymisen estämiseksi. Säilyteaineet ovat hajusteiden lisäksi tavallisia allergista ihottumaa aiheuttavia aineita. Ostitko hyvän mainoksen siivittämänä deodorantin, joka kuitenkin käytössä osoittautui ärsyttäväksi: kainalot alkoivat punottaa, kuumottaa ja kutista tehden olon tukalaksi? Eniten ärsytystä aiheuttavat alumiinisuolat ja hajusteet. Alumiinisuolat ovat varsinaisen allergian kannalta varsin turvallisia, mutta hajusteet ja säilytteet taas tavallisia kosketusallergian aiheuttajia. Kosketusallergia voidaan poissulkea ihotautilääkärin teettämillä lappu- eli epikutaani-ihokokeilla.

Aiemmin tavallisia allergiaa aiheuttavia säilyteaineita on korvattu uusilla, joille niillekin on käytön lisäännyttyä alkanut ilmetä allergiaa. Tyypillinen tällainen myös deodoranteissa (ja laajalti muussakin kosmetiikassa) esiintyvä uusi säilöte on Methyldibromo Glutaronitrile, jolle herkistyminen on entistä tavallisempaa. Ellei antiperspirantin vaihtaminen alumiinittomaan poista oireita kannattaa kokeilla hajusteetonta vaihtoehtoa. Paljon urheilua harrastavilla ja runsaasti hikoilevilla voi olla kyse myös kainaloiden ärtymisestä toistuvista saippuapesuista. Myös kuivan ihon omaavilla atoopikoilla on tavallista deodorantin aiheuttama ihoärsytys varsinkin talviaikaan. Tällöin pesu iltaisin esim. kevyellä perusvoiteella voi auttaa.

Mikäli deodorantin aiheuttama iho-ongelma ei häviä tuotetta vaihtamalla, on syytä kääntyä ihotautilääkärin puoleen. Vastaanotolla voidaan selvittää mahdollinen atopiataipumus, muut altistavat tekijät mm. pesutottumukset ja tutkia kosketusallergian mahdollisuus lapputestein. Oireita aiheuttanut tuote on hyvä ottaa mukaan, koska myös sillä tehty testi tuo arvokasta lisäselvitystä allergiatapauksissa. Hajuste- tai säilyteallergian ollessa kyseessä säästyy jatkossa lukuisilta turhilta kokeiluilta ja hukkaostoilta. Kosmeettisissa tuotteissa kuten deodoranteissa on tuoteseloste, jossa aineet on listattu ns. kansainvälisillä INCI-nimillä. Toistaiseksi hajusteet on merkitty vain sanoilla ”parfum” tai ”aroma”, mutta uuden EU:n kosmetiikkadirektiivin mukaan myös nimetyt herkistävimmät yksittäiset hajustekomponentit tulee olla tuoteselosteissa vuonna 2005. Tämä tulee oleellisesti helpottamaan lapputestatun ja hajusteallergiseksi todetun asiakkaan kosmeettisten tuotteiden ja hajustettujen deodoranttien valintaa jatkossa.

Elina Varjonen
LT, ihotautien erikoislääkäri, allergologi
HYKS, Iho- ja allergiasairaala